Aurinko on Sri Krishnan Rakastava ja Alativalvova Silmä, Olenkin nyt helteillä ottanut tavaksi mennä Lillin kanssa iltaisin Ruoholahden rantaan, josta on suora näköyhteys Lauttasaaren sillalle. Auringonlasku näkyy loisteliaana kaikkine väreineen. Menen kiittämään taas yhdestä päivästä ja missä ikinä huomenna heräänkään, toivon että tavoitan sielläkin Jumalan lempeän Katseen. Onpa se sitten nähtävissä luonnossa, toistemme silmissä tai luontokappaleiden viattomassa olemuksessa.
Tämän ajan ehkä tunnetuin ortodoksi-pyhimys isä Paisios sanoo, että tarvitsemme joskus 'hyvää välinpitämättömyyttä' henkisellä tiellämme. Se tarkoittaa, että uskallamme luopua hetkeksi huolestamme, ettemme ehkä miellytäkään Jumalaa. Vapautua siitä kouristuksenomaisesta tilasta, jossa koko ajan yritämme päteä ja siten rakentaa jonkinlaista 'pyhyyden' sädekehää päämme päälle. Itserakennettua - ja silloin valheellista. Sellainen johtaa sisimmän kuoleentumiseen kun emme uskalla olla oma itsemme, Persoona isolla P:llä- ettei vain kukaan huomaa kuolevaisuuttamme. Tällä tavoin kehittyvätkin hyvin tuntemamme ontot, säkeitä suoltavat pseudo-uskovaiset.
Jospa kelluisimme hetken Jumalan Suloisen Rakkauden Aallokossa? Just let go. Uskaltaisimmeko päästää irti ja antaa Korkeimman Herran nauttia tuudittamisestamme? Silloin emme voi koskaan unohtaa Häntä - Krishna kyllä muistaa meidät.
MEMENTO MORI - but go on living this life.
Muista kuolevaisuutesi - mutta Lauri Viidan sanoin: elää sinun täytyy!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti