Ja kuolemaa ei ole

Pensasaidan värikäs seinä -
lehdet vieri vieressä kuin arvokkaat jalokivet

Hehku ennen kuolemaa


Valkoinen kaula kaareutuu kuin sydän

selviävätkö ne neljä harmaata uivaa villanyttyä -
vanavedessäsi

kaareutuvatko kaulat valkoiseen

Trumpetit soivat
yötaivaan mustansiniseen samettiin
verhoutuneina

Pimeydessä isojen siipien äänetön liike


Ja tänään lepokallio on tyhjä.


Arvasin.

Seisomme loputtoman kosmoksen äärellä
minä ja pieni valkoinen koira

Rukoilen - ja muistan Leinoa rakkaudella:

Oi palatkaa!

Valkoisen koiran silmissä uskollisuus.

Jäähyväiset

Makaat polulla puiden suojassa
niska luonnottomassa kulmassa

silmiesi syvyyksissä hätä

Me muistamme iloiset loikkasi
puutarhassa
niinä kauniina iltoina

leppeän tuulen kuiskaillessa

Mahdatkohan muistaa -

kun olet jättänyt kanin kehosi?

Epäilen.


Sielu lähtee,
ruumis jää

suupielessä nakertaa kärpänen


Silmiesi peilissä oma
loppuni

Ja kuolinkellot soivat:

Pe
las
ta

Pe
las
ta

White Doves

On a green grass white doves -
silently standing

like abandoned handkerchiefs
full of tears

So much pain and frustration, so many millions of tears

So much existence.


Or


Birds like symbols of Purity and Bliss

Immortality -
silently waiting for us

To Enter

So many layers of consciousness

Connected

In the morning sun -
the light and the shadow are tenderly playing
and I'm walking under the old maples,
the fragrance of the sea in my nostrils

My mind is immersed in the pastimes of the holy people
their struggle, their glory
and faith

Faith and curiosity

to find out


And I walk on in my summer dress,
warm breeze on my skin -
the touch of The Playful Flute Player.

Bad days good days
in this dream we call reality -
having this mysterious sweet sorrow
of being left behind -
have to move on

yamuna-tira-vana-cari

It doesn't matter
as long as I can still somehow cross the border

and hand my flower to the other side

Hyvää välinpitämättömyyttä - memento mori

Jospa helle opettaisi meitäkin laskemaan irti pätemisestä, touhuamisesta ja kaikenlaisesta hölmöistä ideoista siitä kuinka muka keräisimme lisää arvostusta tuntemalla 'oikeat' ihmiset, sanomalla 'oikeat' sanat, osoittamalla ns. oppineisuutemme jatkuvalla virralla Veda-säkeitä, touhuamalla mahdollisimman paljon.

Aurinko on Sri Krishnan Rakastava ja Alativalvova Silmä, Olenkin nyt helteillä ottanut tavaksi mennä Lillin kanssa iltaisin Ruoholahden rantaan, josta on suora näköyhteys Lauttasaaren sillalle. Auringonlasku näkyy loisteliaana kaikkine väreineen. Menen kiittämään taas yhdestä päivästä ja missä ikinä huomenna heräänkään, toivon että tavoitan sielläkin Jumalan lempeän Katseen. Onpa se sitten nähtävissä luonnossa, toistemme silmissä tai luontokappaleiden viattomassa olemuksessa.

Tämän ajan ehkä tunnetuin ortodoksi-pyhimys isä Paisios sanoo, että tarvitsemme joskus 'hyvää välinpitämättömyyttä' henkisellä tiellämme. Se tarkoittaa, että uskallamme luopua hetkeksi huolestamme, ettemme ehkä miellytäkään Jumalaa. Vapautua siitä kouristuksenomaisesta tilasta, jossa koko ajan yritämme päteä ja siten rakentaa jonkinlaista 'pyhyyden' sädekehää päämme päälle. Itserakennettua - ja silloin valheellista. Sellainen johtaa sisimmän kuoleentumiseen kun emme uskalla olla oma itsemme, Persoona isolla P:llä- ettei vain kukaan huomaa kuolevaisuuttamme. Tällä tavoin kehittyvätkin hyvin tuntemamme ontot, säkeitä suoltavat pseudo-uskovaiset.

Jospa kelluisimme hetken Jumalan Suloisen Rakkauden Aallokossa? Just let go. Uskaltaisimmeko päästää irti ja antaa Korkeimman Herran nauttia tuudittamisestamme? Silloin emme voi koskaan unohtaa Häntä - Krishna kyllä muistaa meidät.

MEMENTO MORI - but go on living this life.
Muista kuolevaisuutesi - mutta Lauri Viidan sanoin: elää sinun täytyy!

The Lovers of God

“Blessed is the servant who loves his brother as much when he is sick and useless as when he is well and can be of service to him. And blessed is he who loves his brother as well when he is afar off as when he is by his side, and who would say nothing behind his back he might not, in love, say before his face.”

― St. Francis of Assisi


https://www.youtube.com/watch?v=1NF8FWyVHeY
Full bliss in 2 minutes



What can I say more? Join us? Yes, join the sincere lovers of God - wherever you find them.

Not an unconscious slumber

harer nāma 

harer nāma

harer nāmaiva kevalam

kalau nāsty 

eva nāsty

evanāsty eva gatir anyathā

It takes time to take distance of our pseudo-christian roots. I mean us in the Northern countries who have some kind of a strange connotation of Lutheran Christianity. Northern type of Christianity is very strange version of the original - the way how apostles were living their lives and how Christianity is understood in the old churches (Orthodox and Catholic). And now, please, no politics or list of what they have done wrong. Just let's talk about theology and philosophy. There are always, always people in every single movement or group, who are not living the way they are teaching. Just simply avoid those and seek for the company of genuine ones. I assure you; there are such people. Just pray to get them into your life. It works, let me tell you that. It has happened to me so it can happen to anybody.

We often think religious life means working working working 'till you drop. There might be an funny understanding that practicing yoga means forcing myself and others. Unfortunately bhakti-yoga is not at all free from this phenomenon. Why? See the paragraph above. There is no forcing in real love.

Srila Prabhupada called the wisest human being 'the lazy intelligent'. The worst is 'busy fool'. We have seen busy fools around us - and the damage they cause, so I think we all know what His Divine Grace meant. The others are 'lazy fool' and 'busy intelligent'. You have free choice which one you would like to be yourself. 

Being lazy intelligent doesn't mean that we stop all religious practices, not at all. But the basic thing is, who are we doing it for? Are we digging the prestige and appreciation of others or are we truly digging dirt out of our hearts? Is there any p-e-r-s-o-n available (ihminen tavattavissa)? 

We might find hard to be 'the lazy intelligent'. Ask yourself why it is so hard and you find your false ego. At least i have found mine. 

Trying to truly, sincerely love God is very interesting. And not at all painless. And ever blissful.

Ihminen tavattavissa

Uskallanko olla omana itsenäni tavattavissa?
En ole varma mutta haluan kovasti yrittää.

Tiedänkö, kuka olen?
En ole varma mutta tarvitsen muita ymmärtääkseni.

Tiedänkö, mitä on Rakkaus?
En ole varma mutta haluan oppia rakastamaan Korkeinta Henkilöä koska se sisältää vastauksen kaikkiin kysymyksiin.

Mistä tulee aineellisen luonnon kauneus?
Se on heijastuma Hänestä, jota voidaan kutsua myös nimellä Kaikkein Viehättävin.

Keitä me olemme?
Jumalaisen pienenpieniä osasia Hänestä. Tehtävämme on siis tuikkia. Palvella. Olla valona.