Arvostuksesta, luottamuksesta ja toivosta

Taas ja taaskin. Kaikkien ihmissuhteiden avainsanat kiusaavat minua ja vaativat ottamaan kantaa.

Luottamus vai epäluottamus?
Sitoutuminen vai vapaus?
Toivo vai kyynisyys?
Arvostus vai väheksyntä?

Kauheata on huomata, että nämä ovat hyvin pitkälle oman päätäntävaltani alaisia asioita. Minä päätän, arvostanko ja luotanko tähän/näihin ihmisiin. Päätän sen jokaisena elämäni päivänä erikseen. Niin rakkaudessa kuin ystävyydessäkin (joilla lopulta ei ole kovinkaan suurta eroa, jos on kyse aidosta ystävyydestä).

Miksi minulle on annettu näin suuri valta omassa elämässäni? Voisiko joku muu päättää puolestani?
Ei voi.
Kukaan ei voi vapauttaa minua siitä vastuusta, miten kohtelen toisia ihmisiä, ihmisiä lähelläni, heitä jotka kannattelevat arjessa päivästä päivään.

Jotka tuovat ämpärillisen omenamehua terassille, jotka vaihtavat talvirenkaat, jotka ostavat perkolaattoriin sopivaa kahvia. Jotka muistavat. Jotka uskovat minuun. Jotka osoittavat, että olen tärkeä.

Kauhea vastuu; minun on vastuu omista sanoistani, haavoittavatko vai hellivätkö ne. Olenko kuulolla arjessa, juhlassa, ilossa ja surussa. Kuuntelenko, osoitanko rakkauttani vai pelkäänkö sitä.

Pakko myöntää, että pelkään. Pelkään tulla läpinäkyväksi, haavoittuvaksi. Niin arpien peittämä olen. Mutta jokin pulppuaa sisältäni, sydämestä ja tulee ulos silmistä, korvista ja suusta. Epäilevät ajatukset vaihtuvat yllättäen ilon sanoiksi, kyyneleiksi ja lämmöksi.

Tunnelmasta tunnelmaan, mielen alituista vuoristorataa. Ystävä vai vihollinen, hylätty vai hylkääjä, rakastaja vai rakastettu, yhdessä vai yksin.

Vai pitääkö tätä edes valita? Jospa voisi olla vain 'pyhän yksinkertainen' ja antaa tilanteiden tulla, pelkäämättä että sattuu, suojautumatta.

Pyhät ihmiset eivät suojautuneet vaan asettuivat kilviksi jopa muiden puolesta. Äiti Maria Skobtsova meni keskitysleirillä kaasukammioon erään äidin puolesta, äiti Teresa keräili kaikkein kurjimpia Kolkatan ojista. Ja minä juoksen kaikkea kärsimystä pakoon ja rukoilen joka päivä, että minut siltä säästettäisiin. Etten enää joutuisi ristiinnaulittavaksi. Kaikki on suhteellista mutta minulle kaikkein vaikeinta maailmassa on rakkauden vastaanottaminen. Rakkauden haavoittama. Mikä paradoksi!

Vain ihminen karkotettiin Paratiisista. Nytkin meidät erottaa siitä vain ohut valoverho. Joinakin päivinä - kun oivalluksen valo osuu verhoon tietystä suunnasta - Paratiisin ihana ohut tuoksuvana tavoittaa meidät hetkeksi. Tai pienen eläimen pyyteetön ja tumma katse tuo sen tähän, juuri nyt. Ja koko varustus putoaa hetkeksi, kyynisyyden haarniska natisee liitoksissaan.

Ja hetken on niin helppo rakastaa.

Rakkaudesta, pelosta ja pelon voittamisesta

Vähän vapisevinkin sydämin tartun tähän, aina ajankohtaiseen asiaan. En tosiaankaan ole rakkauden asiantuntija, en Juicenkaan tarkoittamassa muodossa (kuinka väärinymmärretty biisi Rakkauden ammattilainen onkaan!) mutta nöyränä tunnustaudun rakkauden oppipojaksi. Jos uskaltaisin, kirjoittaisin rakkauden isolla alkukirjaimella. En uskalla. Uteliaskin olen ollut joskus, kunnes rakkauden nimissä sydämeni vaiennettiin. Lähes kymmeneksi vuodeksi. Sydämeni on ollut odottamassa pimeässä, tumman veden pohjassa, turvassa.

Katselin The Young Pope -sarjan loistavaa 5. jaksoa, jossa tätäkin aihetta käsiteltiin. Jude Law paavin hahmossa sanoi jotakuinkin niin, että hän (ja kaikki papit, munkit ja nunnat) on pelkuri, joka ei kestä rakkaudesta johtuvan sydänsurun mahdollisuutta ja siksi on valinnut rakastaa vain Jumalaa.

Jumala ei petä, ei edes poissaolossaan. Kas siinäpä yksi kristinuskon (ja muidenkin uskontojen) Rakkauden paradoksi ja prinsiippi!

Maailma on täynnä ylistyslauluja rakkaudesta, niin maallisesta kuin taivaallisestakin. Jotkut sanoisivat sen olevan sama asia mutta oman ymmärrykseni mukaan niillä on kyllä sama lähde, mutta maallisen siis aineellisen rakkauden sekoitusaineksiin kuuluu tosiaan se maa, puhtaimillaankin häivähdys maan tomua, josta kehomme on peräisin. Aineellista ja rapistuvaa kehoa on kannettava elämän loppuun asti. Ja sen tarpeita kuultava.

Onko sitten sen jälkeen puhtaan taivaallisen rakkauden vuoro? Toivon ainakin niin ja haluan sitä kohti mennä jo tässä multamajassani.

Tahtoisin silti uskaltaa rakastaa myös vielä täällä ollessani. Ottaa sen riskin, että toinen ihminen tuottaa pettymyksen. Sisimmässämme kaikki tiedämme, että niin käy aina, sataprosenttisesti. Kuinka monesti olenkaan tuottanut itse pettymyksen toiselle! Vanhemmiten se ajatus tuottaa lähes yhtä tuskallisen sydämen kipristymisen kuin itse petetyksi tai jätetyksi tulemisen mahdollisuus.

Tässä valossa naimattomuuslupauksen tehneet tuntuvat lähes neroilta. Miksi edes yrittää kun pettymys on '100 % quaranteed'?

Suurin osa meistä kuitenkin yrittää, monet useampaan kertaan ja painiskellen joskus aivan käsittämättömiäkin vaikeuksia vastaan.

Oma ajatukseni maallisen rakkauden ilmentämisestä on kuin lipumista veneellä tyynen järven pintaa. Olosuhteet saattavat muuttua milloin tahansa mutta se ei saa estää nauttimasta järven pinnan tyyneydestä, maiseman kauneudesta ja siitä että vene kannattelee.

Sydän saattaa avautua kuin valkoinen ja kaunis lumpeenkukka, joka laineittenkin tullessa kelluu vaivattomasti veden pinnalla. Ja joka kevät kasvattaa järven pohjan uumenista jopa toista metriä vartta päästäkseen aurinkoon, hehkuakseen taas tyynen sinisen pinnan päällä.

Taivaalliseen Rakkauteen siitä johdattelee Hän, joka ei tarvitse venettä, ei soutajaa eikä airojakaan ja jolle myrsky ei ole haaste. Ja jonka omaa kaikkien sydänten lumpeet ovat.

Rakkaus ja itsetunto

Itsetunto on sidoksissa kaikkeen tunnetoimintaan. Ihan kaikki sisälläsi tapahtuva peilautuu itsetuntoon ja sen myötä tulevaan aitoon, uskottavaan ja luotettavaan persoonaan. Tämä persoonasi toimii ’ulkomaailmassa’, ihmis- ja työsuhteissa. Jos itsetunto ja itsetuntemus ovat heikkoja, ihmissuhteet vaikeutuvat, muuttuvat pinnallisiksi, tuovat elämään ihmisiä, jotka haluavat käyttää sinua hyväkseen. On vaikeata edes erottaa, kuka on rehellinen - saati pitää rajojaan. Jos et ole itsellesi vilpitön ja kannat erilaisia kuoria ja puolustusmekanismeja, muut saavat sinusta kyllä toisen mielikuvan kuin mitä haluat antaa. Lisäksi annat hyväksikäyttäjille aseet käteen, vaikka luulet asian olevan päinvastoin eli suojelevasi itseäsi.

Itsetunnon ja vahvuuden paradoksi

Huono itsetunto on lähes aina yhteydessä valheelliseen vahvuuteen. Puhutaan ’vahvuuteen sairastumisesta’, joka usein – ihme kyllä – vaivaa empaattisia ja herkkiä ihmisiä. Oikeastaan on hyvin luonnollista, että elämän kovuuden kohdannut herkkis kasvattaa vahvuuden kuoren, jotta selviäisi. Näin pudotaan ensimmäiseen ansakuoppaan. Herkkä ihminen haluaa unohtaa itsensä tullakseen hyväksytyksi, ollakseen tehokas työyhteisön jäsen, rakastettu ja arvostettu. Näin sairastutaan työnarkomaniaan, loppuunpalamiseen ja etäännytetään itse itsestämme. Vain se, joka uskaltaa tunnustaa olevansa heikko, voi olla sisäisesti vapaa.

Aito Rakkaus

Suurin osa rinnallakulkijoistani painiskelevat näiden edellä mainittujen haasteiden kanssa. Kaikkein suurimmat ongelmat tietenkin koemme ihmissuhteissa, rakkaudessa ja kiintymyksessä. Miksi ihmeessä elämän kaunein asia eli rakkaus on usein niin tuskallista ja energiaa vievää?

Ilman rakkautta emme pysy hengissä, se on ihmisille ja myös eläimille kuin vesi kukille. Ilman rakkauden ravinteikasta vettä sielumme ei puhkea kukkaan. Kaikki rakkaus kuitenkin lähtee itsestä, itsensä hyväksymisestä ja rakastamisesta. Se on aivan muuta kuin itserakkaus. Itsensä rakastaminen on itsensä armahtamista. Kaikki tekevät erehdyksiä, se kuuluu ihmisyyteen. Jollemme voi tätä hyväksyä itsessämme, emme voi hyväksyä sitä muissakaan.

Silti, vaikka itse vapautuisimmekin liiallisesta itseankaruudesta, emme voi ketään painostaa tai pakottaa etenemään henkisesti kanssamme samaa vauhtia. Jokainen ihminen on omavauhtisensa ja myös tämä pitää suoda hänelle.

Usein parisuhteessa ollaan vaikeuksissa tämän kasvuprosessin kanssa, sillä harvoin se tapahtuu samaan tahtiin. Itsetuntemukseen tähtäävät harjoitukset kuten meditointi voivat kiinnostaa vain suhteen toista osapuolta. Hänellä saattaa olla kaltaiseni rinnallakulkija, jota kumppani pitää outona ja höpsähtäneenä. Silloin punnitaan se, mitä sallimme muille. Aina kaikki ei tosiaankaan riipu pelkästään itsestämme ja se vain on otettava huomioon. Aito rakkaus voi päästää myös toisen jatkamaan sellaisella tiellä, jota ei itse tunne omakseen. On oltava (itselleenkin) rehellinen jollei pysty sille seuraamaan. Kaikki rakkaus pohjautuu toisen arvostamiseen. Ilman keskinäistä kunnioitusta rakkaus kuolee.

Sisäinen Vapaus

Ajattelemme olevamme vapaita mutta se on suurelta osin illuusiota. Meitä sitovat ulkoisesti monet velvollisuudet, myös rakkauteen liittyvät. Miten sitten voisimme ikinä tuntea olevamme vapaita?

Oikeastaan vapauden käsite on monelta hämärtynyt. Ajatellaan, että vapaus tarkoittaa vapautta kaikista velvollisuuksista ja että vapaus mahdollistaisi täysin mielivaltaisen ja itsekkään käytöksen.

Vapaus kuitenkin tarkoittaa sisäistä tilaa, jossa muiden negatiivisuus ei saa minua tolaltaan vaikka otankin sen huomioon. Se tarkoittaa, että yritän elää satuttamatta muita. Ymmärrän, etten ole riippumaton muista vaan valintani saattavat vaikuttaa ympärillä oleviin läheisiini, työtovereihin, luontoon. Olen osa näitä organismeja, halusin tai en. En pysty taistelemaan itselleni täysin reaktioista vapaata paikkaa maailmankaikkeudesta. Tämän muistaminen vapauttaa itsekeskeisyydestä ja lisää siis vapautta!

Vapaus, Rakkaus, terve itsetunto

Kokenut kanssakulkija on käynyt nämä kaikki taistelut sisimmässään ja voi siten kokemuksensa ja herkkyytensä avulla auttaa muita kohtaamaan oma itsensä. En vaihtaisi tätä mihinkään – sen ajoittaisesta raskaudesta huolimatta. Elämä ei kovinkaan usein ole helppoa, mutta ne huippuhetket ovat todella kokemisen arvoisia!

Ei ole mitään syytä pelätä intuitiivisia ihmisiä. Sinäkin olet yksi heistä!

Kohti voimaa ja sisäistä vakautta

Tervehdys <3 taas kaikki pohdiskelijat!

Olin muiden mielestä erilainen jo lapsena ja tunsin ajoittain ulkopuolisuutta herkkyyteni vuoksi. Usein ihmettelin, miksi ihmiset käyttäytyivät ristiriitaisesti ja sanoivat toisilleen kummallisia asioita, jotka eivät olleet totta. Meni vuosia ennen kuin opin rohkeasti hyödyntämään lahjaani positiivisella tavalla ja ihmeekseni olen saanut auttaa ihmisiä löytämään avaimia sisäiseen kasvuun. Työ jatkuu edelleen.

Tunnetko, että on olemassa taso, jota ei voi nähdä silmin? Koetko olevasi universumin looginen ja positiivinen osa? Vaistoatko intuitiivisesti tulevia asioita, salattuja ristiriitoja ihmissuhteissa? Hämmennytkö joskus ihmisten käytöksestä tai sanoista ja ehkä tunnet olevasi ajoittain tarkkailijana jopa omassa elämässäsi? Jäävätkö jotkin näkemäsi unet vaivaamaan?

KYLLÄ?

Jos vastasit edes muutaman kerran kyllä, ei hätää. Kuulut suureen enemmistöön, sillä olemme kaikki henkisiä olentoja ja aistimme asioita, jotka eivät tunnu kuuluvan reaalimaailmaan. Se ei silti tarkoita, ettei niitä olisi olemassa. Päinvastoin, joskus voi kokea hienojakoisen maailman jopa vahvempana kuin arkitodellisuuden. Tarvitset vain oppaan, joka ohjaa sinua aidosti ja myönteisesti käyttämään sisäisiä voimiasi elämäsi ja muidenkin läheistesi elämän laadun parantamiseen. Henkinen opas vie rauhallisesti positiiviseen tapaan löytämään sisimmän itsesi ja sen myötä syvin sisäinen ilo ja onnellisuus. Tämä ei tarkoita, että kaikki arkielämän vastukset ja pettymykset katoaisivat vaan että voima kohdata ne oikealla tavalla lisääntyy, satuttamatta itseäsi tai muita.  

EI?

Ei mitään hätää nytkään ja voit jatkaa lukemista. En yritä syöttää sinulle mitään, mikä on maailmankuvasi vastaista. Pidät jalat maassa ja se on vain hyvä asia. Luudalla lentelevät noidat ja kristallipallosta katselevat koukkunokat todellakin kuuluvat mytologioihin. Minulla on kanssakulkijoina monia kaltaisiasi ihmisiä, jotka myös hyötyvät kyvyistäni ja oppivat toimimaan esimerkiksi työyhteisössä luovemmalla tavalla. Monet kaltaisesi ovat analyyttisesti, jopa matemaattisesti ajattelevia ihmisiä ja siksi monet teistä työskentelette teknologian parissa.  Teitä tarvitaan ja olette korvaamattomia! Se ei silti tarkoita, etteikö kommunikaatio- tai ihmissuhdetilanteita voisi parantaa. Tunnetko joskus, että muut ymmärtävät sinua väärin? Että viestisi ei välity haluamallasi tavalla? Kaltaiseni sparraaja voi auttaa!

Ihmeellistä kyllä, nykyisin toimin sparraajana monille ihmisille ja olen nähnyt huikeata henkistä kasvua ja aivan uudenlaista omien voimavarojen ja lahjakkuuksien puhkeamista kukkaan. Se on joskus aivan uskomatonta, mihin kaikkeen kanssakulkijani kykenevät. Myös sinä olet tällainen lahjakkuus, jonka kyvyt uinuvat sisälläsi. Kuuntelen herkällä korvalla, luottamuksella ja kaikki kommunikaationi perustuu empatiaan ja rakkauteen.

Minulta ei kuitenkaan saa valmiita ratkaisuja vaan työkaluja elämän kysymysten ratkaisemiseen. Olen hyvin ratkaisukeskeinen ja en tosiaankaan omista kristallipalloa! Vanhat stereotypiat on syytä heittää romukoppaan. Toimin täysin intuitioni varassa. Se on meidän kaikkien sisimmässä elävä vahva voima, jonka avulla voi helposti aistia tunne-, ajatus- ja toimintaimpulsseja. Sen jalostaminen ja harjoittaminen vahvistaa tietoisuutta ja sisäisen äänen kuuleminen on helpompaa. Monet etsivät joskus kiireisestäkin päivästään tunnin, jolloin voivat olla täysin läsnä kanssani ilman häiriötä. Luonnollisesti kukaan meidän lisäksemme ei tiedä näistä istunnoista tai edes olemassaolostani mitään. Sisäinen kasvu, kulkeminen henkisempään suuntaan ja tiellä eteen tulevat esteet käsitellään yksityisesti, usein puhelimitse, ilman sosiaalisia vaatimuksia tai edes fyysistä kohtaamista. Se tekee kommunikaatiosta vaivattomampaa. Toki olen tavattavissa myös face-to-face mutta se ei ole välttämätöntä, ainoastaan se ratkaisee, mikä tuntuu keskustelukumppanista mukavalta.

Jaan tietämystäni ja kokemuksiani yleisellä tasolla tässä blogissa ja uskon, että näistä artikkeleista on hyötyä – olitpa sitten kyllä- tai ei-ihminen.

Tervetuloa mukaan seikkailuun kohti omaa sisintäsi!

Ihminen tavattavissa

Uskallanko olla omana itsenäni tavattavissa?
En ole varma mutta haluan kovasti yrittää.

Tiedänkö, kuka olen?
En ole varma mutta tarvitsen muita ymmärtääkseni.

Tiedänkö, mitä on Rakkaus?
En ole varma mutta haluan oppia rakastamaan Korkeinta Henkilöä koska se sisältää vastauksen kaikkiin kysymyksiin.

Mistä tulee aineellisen luonnon kauneus?
Se on heijastuma Hänestä, jota voidaan kutsua myös nimellä Kaikkein Viehättävin.

Keitä me olemme?
Jumalaisen pienenpieniä osasia Hänestä. Tehtävämme on siis tuikkia. Palvella. Olla valona.