lauantai 11. lokakuuta 2014

Ja kuolemaa ei ole

Pensasaidan värikäs seinä -
lehdet vieri vieressä kuin arvokkaat jalokivet

Hehku ennen kuolemaa


Valkoinen kaula kaareutuu kuin sydän

selviävätkö ne neljä harmaata uivaa villanyttyä -
vanavedessäsi

kaareutuvatko kaulat valkoiseen

Trumpetit soivat
yötaivaan mustansiniseen samettiin
verhoutuneina

Pimeydessä isojen siipien äänetön liike


Ja tänään lepokallio on tyhjä.


Arvasin.

Seisomme loputtoman kosmoksen äärellä
minä ja pieni valkoinen koira

Rukoilen - ja muistan Leinoa rakkaudella:

Oi palatkaa!

Valkoisen koiran silmissä uskollisuus.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti