Makaat polulla puiden suojassa
niska luonnottomassa kulmassa
silmiesi syvyyksissä hätä
Me muistamme iloiset loikkasi
puutarhassa
niinä kauniina iltoina
leppeän tuulen kuiskaillessa
Mahdatkohan muistaa -
kun olet jättänyt kanin kehosi?
Epäilen.
Sielu lähtee,
ruumis jää
suupielessä nakertaa kärpänen
Silmiesi peilissä oma
loppuni
Ja kuolinkellot soivat:
Pe
las
ta
Pe
las
ta
